Opiskelijoiden asema kun asumistukea muutetaan

Opiskelijoiden pudottaminen asumistuesta asumislisän piiriin – askel oikeaan suuntaan vai turhaa sääntelyä?

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko opiskelijat siirtää yleisestä asumistuesta takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Muutos olisi merkittävä, sillä se vaikuttaisi noin 100 000 opiskelijan toimeentuloon. Liberaalipuolue – Vapaus valita tarkastelee tätä kysymystä yksilönvapauden, tehokkaan julkisen talouden ja kannustavan sosiaaliturvan näkökulmasta.

Ensisijainen periaatteemme on, että sosiaaliturvajärjestelmän tulee olla yksinkertainen, läpinäkyvä ja kannustaa yksilöitä itsenäisyyteen. Nykyinen järjestelmä, jossa opiskelijat ovat osa yleistä asumistukea, on tehnyt opiskelijoista yhden suuren tukiriippuvaisen ryhmän. Tämä ei ole linjassa vapauteen perustuvan ajattelun kanssa. Toisaalta siirtymä takaisin asumislisän piiriin ei itsessään ratkaise tukijärjestelmän perusongelmia, vaan riskinä on pelkkä byrokratian kasvu ilman merkittävää hyötyä.

Yleisen asumistuen myötä opiskelijat ovat voineet hyötyä tukitasoista, jotka voivat olla jopa korkeampia kuin työssäkäyvien pienituloisten asumistuet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa työnteko ei aina ole kannattavaa, sillä asumistuki leikkaantuu progressiivisesti tulojen kasvaessa. Tämä on selkeä kannustinloukku, joka voi estää opiskelijoita hankkimasta arvokasta työkokemusta ja edistämästä omaa urakehitystään jo opiskeluaikana.

Toisaalta siirtyminen takaisin asumislisän piiriin voi heikentää niiden opiskelijoiden asemaa, joilla ei ole muita tukiverkostoja. Liberaalipuolueen näkökulmasta opiskelijoiden toimeentulo tulisi järjestää tavalla, joka ei pakota heitä pelkästään tukijärjestelmän varaan. Parempi ratkaisu olisi verotuksen ja työmarkkinoiden joustavoittaminen, jotta opiskelijoilla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä opintojen ohessa ilman, että tuet tai tulorajat muodostuvat esteeksi.

Liberaalipuolue kannattaa selkeää ja ennustettavaa sosiaaliturvaa, joka mahdollistaa opiskelijoille aidon valinnan vapauden. Nykyinen järjestelmä kaipaa kokonaisvaltaista uudistusta, jossa tuet ovat vähemmän passivoivia ja työn tekeminen opiskelujen ohessa on kannattavaa ilman pelkoa tukien menettämisestä. Siirtymä asumislisän piiriin ei saa johtaa pelkästään uuteen tukimuotoon, vaan sen pitää olla osa laajempaa siirtymää kohti yksinkertaisempaa ja kannustavampaa tukimallia.

Jos tavoitteena on todellinen muutos, sen tulee perustua vapauden ja vastuun tasapainoon: opiskelijoille tarjotaan selkeä, ennustettava ja yksinkertainen järjestelmä, joka kannustaa aktiivisuuteen eikä tee heistä tuista riippuvaisia. Tämän vuoksi opiskelijoiden asumistuesta ei tule tehdä poliittista pelinappulaa, vaan sitä on tarkasteltava osana suurempaa hyvinvointijärjestelmän uudistusta, jossa yksilönvapaus ja itsenäisyys ovat keskiössä.